Kuinka pitää puistosta huolta

Puistoista nauttii moni. Puistossa on mukava oleskella, ja puiden keskuudessa stressitasokin laskee tuntuvasti. Puistojen käyttäjinä puistot näyttävät meille aina täydellisiltä ja huomaamme nopeasti, jos jokin ei ole niin kuin pitäisi.

Puistot eivät kuitenkaan itse pidä itsestään huolta, vaan taustalla on kokonainen joukko ihmisiä, jotka rajatun ja suunnitellun budjetin rajoissa hoitavat puistoja ja pitävät huolta niiden turvallisuudesta, terveydestä ja ulkonäöstä. Puistoista on pidettävä huolta jokaisena vuodenaikana, jotta puisto pysyy siistinä, turvallisena ja miellyttävänä ulkoilu- ja virkistystilana ympäri vuoden.

Puistoja hoidetaan hoitoluokitusten mukaisesti

Puistot jaetaan erilaisiin valtakunnallisiin hoitoluokkiin, jotka määräävät, minkälainen puisto on kyseessä ja miten sitä hoidetaan. Hoitoluokitus määrittyy alueen sijainnin ja käyttötarkoituksen mukaisesti. Kaikkein intensiivisimmin hoidetaan kaupunkien keskusta-alueiden puistoja. Puistoissa on aina kyse luonnosta, myös istutetuissa ja intensiivistä hoitoa saavissa puistoissa. Mitä monimuotoisempi puisto on kyseessä, sen toimivampi puisto on myös luonnon kannalta.

Tästä syystä monet puistot koostuvat erilaisista ja eritasoisesti hoidetuista alueista, kuten esimerkiksi maisemaniityistä ja puistometsistä. Kaupunkipuistoissa hoitotöihin lukeutuvat muun muassa niittyjen niitto, nurmikon leikkaus ja harjaus, pensaiden ja kukkien hoito, puiden leikkaus, leikkipaikkojen ja käytävien kunnon ylläpito sekä roska-astioiden tyhjennys. Puistometsän hoidossa tärkeää on alueen turvallisuuden sekä elinvoimaisuuden säilyttäminen sekä maisemallisen arvon ylläpito.

Hoitoluokat ja niiden keskeiset ominaisuudet

Tässä esittelemme hoitoluokat ja niiden keskeisimmät ominaisuudet.

• A1: Edustusviheralueet

Edustusviheralueet ovat erilaisien tärkeiden julkisten rakennusten välittömässä yhteydessä sijaitsevat viheralueet. Alueiden hoidon tavoitteena on ylläpitää paikan omaleimaista arkkitehtonista ja historiallista ilmettä. Tällaisista alueista esimerkkinä ovat esimerkiksi Turun Suurtorin ympäristö sekä Asemanpuisto.

• A2: Käyttöviheralueet

Käyttöviheralueilla tarkoitetaan keskeiselle paikalle rakennetussa ympäristössä sijoitettua viheraluetta. Hoidon tavoitteena on pitää viheralue monipuolisena, turvallisena ja toiminnallisena alueena. Tällainen puisto on esimerkiksi Helsingin keskustassa sijaitseva Esplanadin puisto.

• A3: Käyttö- ja suojaviheralueet

Käyttö- ja suojaviheralueet ovat puistoja, puistikoita tai muita viheralueita, jotka sijaitsevat asuinalueilla tai liikenneviheralueilla. Tavoitteena näiden alueiden hoidossa on niiden puistomaisen yleisilmeen ylläpito sekä ulkoiluedellytysten turvaaminen.

• B1: Maisemapellot

Maisemapelloilla tarkoitetaan viljelykäytössä olevia peltoja, jotka peittävät suurta osaa erityisesti Etelä-Suomen maisemasta. Maisemapellot käsittävät myös maisemakasvit, kuten esimerkiksi auringonkukat.

• B2: Maisemaniityt

Maisemaniityillä tarkoitetaan Suomen maatalouden luonnostaan synnyttämiä niittyjä ja laitumia, aktiivisesta viljelykätöstä vapautuneita peltoja, perustettuja uusniittyjä ja luonnonniittyjä. Niityt ovat tärkeitä maiseman avoimuuden ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Niityillä tarkoitetaan avoimia ja valoisia kasvupaikkoja ja elinympäristöjä, joissa vallitsee omalaatuinen kasvisto ja eläimistö. Taajamien asukkaille niityt tarjoavat elämyksiä luonnossa ja mahdollisuuden nauttia perinteisestä maalaismaisemasta. Ylläpito sisältää alueiden pitämistä siistinä.

• C1: Lähimetsät

Lähimetsät ovat pinta-alaltaan pieniä metsäalueita, jotka sijaitsevat asutuksen keskellä. Näiden alueiden hoidolla tähdätään maisemakuvan säilyttämiseen ja monipuolisen sekä terveen kasvillisuuden ylläpitämiseen. Metsän ei esimerkiksi anneta rehevöityä liikaa, ja liian tiheät metsät harvennetaan pian turvallisuuden ja esteettisyyden takia.

• C2: Ulkoilu- ja virkistysmetsät

Ulkoilu- ja virkistysmetsät sijaitsevat asuntoalueiden välisillä paikoilla. Kyseessä on pinta-alaltaan laaja metsäalue, laajempi kuin lähimetsä. Ulkoilu- ja virkistysmetsän hoidon tavoitteena on metsämaiseman ja alkuperäisen luonnon säilyttäminen, kasvillisuuden ja eläimistön suojelu sekä ulkoilumahdollisuuksien turvallisuuden turvaaminen. Ulkoilu- ja virkistysmetsässä on helppo liikkua, mutta samalla metsä on luonnollisen näköinen.

• C3: Suojametsät

Suojametsät ovat pääväylien, teollisuusalueiden ja vesistöjen reuna-alueilla sijaitsevia viheralueita. Näiden alueiden hoidossa erityistä huomiota kiinnitetään kasvillisuuden monikerroksisuuden ja elinvoimaisuuden ylläpitämiseen.

• C4: Metsät

Tämän luokituksen metsät ovat taajamien reunoilla sijaitsevia, laajoja metsäalueita. Näitä alueita hoidetaan kevyimmin, sillä hoidon tavoitteena on lähinnä metsän ominaispiirteiden säilyttäminen sellaisena, kuin se luonnostaan on.

Roskaaminen on riski luonnolle

Puistojen hoidossa tärkeää on myös roskien kerääminen, jossa apua toivotaan tietenkin asukkailta itseltään. Roskien heittäminen luontoon paitsi tekee alueesta sotkuisen ja huonosti hoidetun näköisen, mutta esimerkiksi puutarhajätteen heittäminen luontoon, puistoon tai metsäalueelle voi vaikuttaa kasvillisuuteen huomattavasti.

Lisäravinteikas jäte voi johtaa aluskasvillisuuden, kuten nokkosen, pujon ja horsman kasvun lisääntymiseen, joka nopeasti rehevöittää metsän. Samalla Suomen luonnolle vieraita kasvilajeja voi levitä luontoon, jotka voivat aggressiivisesti ottaa valtaansa alueita ja tukahduttaa alueelle tyypilliset kasvit.

Puistoja on hoidettava jokaisena vuodenaikana

Suurin osa hoitotöistä jakautuu kesäajalle, sillä silloin hoitotyöt on helpointa tehdä sään vuoksi. Hoitotöitä kuitenkin riittää jokaiselle vuodenajalle. Keväisin yleensä korvataan talven runtelema kalusto, kuten roska-astiat, ja maalataan uusiksi talven rapauttamien penkkien ja muiden rakennelmien maalipinnat. Samalla istutetaan uudet istutukset ja trimmataan sitä kaipaavat pensaat ja puut.

Syksyllä on haravoitava lehdet pois lumen alta ja valmisteltava kasvit talvea varten. Yksivuotiset kasvit poistetaan. Talvella puistoissa ylläpitoa vaativat lähinnä kulkuväylät, jotka on aurattava tai muuten pidettävä talvikunnossa, mikäli niitä käytetään myös talvella. Kaikkia puistoja ei pidetä erityisessä talvikunnossa, ja toiset jopa suljetaan talven ajaksi. Kansallispuistoissa tarkistetaan laavujen ja nuotiopaikkojen siisteys, tyhjennetään roska-astiat ja wc:t. Myös reittien ja latujen kunnosta huolehditaan, kuitenkin vain kevyesti, jotta puisto pysyy luonnollisena.